Niitä syyspäiviä kun istuu koneella ja pitäisi siivota mutta ei sillä oikeastaan ole mikään kiire. Kun huoneen toiselle puolella toinen istuu toisella koneella ja molemmat rakastaa toisiaan kaukaa ja eletään harmoniassa ja elämä on hyvää, edes hetken.
Välillä tuntuu liian aikuiselta enkä minä siitä erityisemmin pidä, mutta tässä sitä ollaan, nuorena ja tyhmänä ja niin muka aikuisena että varmasti häpeän vuoden tai parin päästä, mutta ei se mitään, koska elämä on tehty hölmöilylle ja nuoruusvuodet on tehty elämisen opettelulle. Joskus opin vähemmän joskus enemmän.
Tänään opin sen että maailmassa ei voi kukaan olla onnellisempi kuin lämpimällä viltillä nukkuva kissa.
Valkosipulikermaperunoissa ei maistunut valkosipuli